Vielä kerran Nepalista

Ihmisten kysymyksiin on Nepalin jälkeen ollut vaikea vastata. Ei tehnyt mieli sanoa mitään, koska mitkään sanat eivät tuntuneet kertovan tarpeeksi, millaista meillä oli ja millaista Nepalissa on. Pidän tunteesta, kun minut nakataan keskelle uutta ja kun ympäristö pakottaa omaksumaan uusia ajatuksia ja luopumaan vanhoista. Sitä Nepal tarjosi, perspektiiviä. 

Siksi Odinin soturit hengenheimolaisineen tuntuvat niin kamalan masentavilta. Meillä on täällä Suomessa vain taivas rajana tekemisille. Asiat ovat hyvin ja koulutus on ilmaista. Kenenkään ei tarvitsisi käyttää aikaansa kaduilla kävelemiseen heimotakki päällä.

Tapasin Enni Mikkosen ja juttelin hänen kanssaan ennen ja jälkeen Nepalin. Mayassa tapasimme myös eräät Katjan ja Nonnun, joka on ollut Mayaa perustamassa. Puhuimme jonkun verran auttamisesta, koska ajattelin aluksi kirjoittavani juttuun siitä. Jokainen tekee kehitysyhteistyötä omista lähtökohdistaan ja omin motiivein, halusin kuulla niistä.

Mutta mitä auttamisesta voi enää sanoa? 

Jos jotain reissuilla ja viime kuukausien Suomessa on tullut selväksi, niin se, että moraalisiksi olennoiksi tosiaan kasvetaan, ei synnytä. Ei ole olemassa mitään yleistä oikeustajua, on vain meidän omat rajoittuneet mielipiteemme, joihin luotamme ja joihin joskus uskomme niin paljon, että alamme toimia. Solidaarisuus, inhimillisyys ja välittäminen eivät ole dna-rihmastoon kirjattuja ominaisuuksia. Ne opitaan ja jos hyvä tuuri käy, koetaan.

Ennillä, Nonnulla ja Katjalla hyvän tekemisen tarve tuntui olevan todella syvällä. Enni ja Nonnu ovat olleet parikymppisiä perustaessaan Maya Nepalia. Itse en siihen ikään mennessä ollut vielä edes alkanut ihmisoikeusjärjestön kuukausilahjoittajaksi. Mietin silloin ja mietin kyllä edelleenkin, että mitä ihmettä maailmassa oikein tapahtuu ja mikä paikka tämä oikein on.

Hylkäsin auttamisteeman, koska tiedän, että meidän Nepal-julkaisun lukijoista suurin osa jäsentää maailman kuten mekin: ihan kivana paikkana, jossa pitää rohkeasti asettua heikomman puolelle ja auttaa toisia kykyjensä mukaan. Jossa ihmisiin tutustutaan ennen kuin heistä lausutaan mitään.

Ne jotka eivät jaa ajatuksiamme, tuskin lukevat koko artikkelia.

Se on harmi.