Outdoor life & good vibes

NEPALIN NAURAVAT TYTÖT

Maya Nepalin lastenkodissa asuu seitsemän
tyttöä, joiden elämä käynnistyi ilman mahdollisuuksia. Sitten sattuma puuttui peliin. Nyt he hymyilevät, vaikka maa tärisee.  

 

P

ienen liikuteltavan saviuunin sisään ei mahtuisi edes puolikas koivunhalko. Silti sen ahdas, risuilla täytetty pesä lämmittää päättäväisesti isoa kattilallista kananmunia nepalilaisen kivitalon katolla Balkotissa, noin kolmen vartin ajomatkan päässä maan pääkaupunki Kathmandusta.

Kuusi tyttöä tappaa aikaa lempeässä iltapäivän auringossa. Koulupäivä on ohi ja osa tytöistä on unohtanut koulupuvun päällensä. Osa on käynyt vaihtamassa rennompaa ylle. Kuuma ja mausteinen, maidolla ja sokerilla kyllästetty masala-tee höyryää peltikupeissa tyttöjen käsissä.

Välipalamunien kypsyminen kestää yli tunnin. Siinä ajassa 14-vuotias Rimala ehtii taikoa muiden tyttöjen paksuihin, pikimustiin hiuksiin monimutkaiset lettikampaukset, jotka kimaltelevat auringossa.

Rimala kertoo haluavansa isona kampaajaksi. Ennen Maya Nepalin lastenkotiin päätymistään hän asui kadulla. Nyt hän hymyilee eikä muistele mielellään varhaislapsuuttaan. Maya Nepalin lastenkoti antoi Rimalalle mahdollisuuden, jota hänelle ei koskaan ollut annettu. Hän sai perheen ja pääsi kouluun.

M

aya on tällä hetkellä koti kuudelle alaikäiselle tytölle ja viidelle pojalle, jotka ovat päätyneet talon asukkaiksi monimutkaisten elämäntapahtumien kautta. Kaikissa tarinoissa on kuitenkin samanlainen draaman kaari: ne alkavat epäonnesta, sen jälkeen tapahtui onnellinen käänne, jonka seurauksena lapset saavat uuden kodin.

Mayan tyttöjen menneisyydet ovat surullista kuultavaa. Rimala asui varhaislapsuutensa kadulla alkoholisti-isänsä kanssa. 16- vuotiaan Reetan ja hänen kaksi vuotta nuoremman sisarensa Reenan äiti meni uusiin naimisiin, eikä uusi aviomies olisi kustantanut lapsipuolilleen koulutusta. Tyttöjen asema olisi ollut uusien sisarpuolien rinnalla huono. He olisivat katsoneet vierestä, kun sisarpuoli pääsee kouluun.

Olen todella ylpeä koulutuksestani ja kiitollinen kaikille, jotka auttavat meitä. Joskus ikävöin äitiäni ja veljeäni
— Reeta, 16

16-vuotias Esther, tytöistä hiljaisin, ehti asua kolmessa muussa lastenkodissa ennen kuin hän muutti Mayaan. Talossa asuvat myös 8-vuotias Deepika ja 6-vuotias Rekha, joka tuli Mayaan vasta muutama kuukausi sitten. Tyttöjen vanhemmat ovat elossa, mutta kyvyttömiä huolehtimaan lapsistaan joko sosiaalisista tai maantieteellisistä syistä.

Yksi Mayan kasvattitytöistä on jo ehtinyt kasvaa nepalilaisittain aikuiseksi ja muuttaa pois talosta.  17-vuotias Sanita Maharjan asui ennen Mayaan tuloaan toisessa lastenkodissa, jonka omistajan tiedetään käyttäneen talon tyttöjä seksuaalisesti hyväkseen. Hyväntekeväisyyden nimissä pyöritetty lastenkoti teki sen asukkaille kaikkea muuta paitsi hyvää. Lastenkodissa lapsille ei annettu tarpeeksi ruokaa ja heitä lyötiin raipalla.

Ennen tätä Sanita ehti olla palvelijana perheessä, joka lopulta kyllästyi tytön itkuun ja antoi hänet eteenpäin.

Nyt Sanitalla ei ole hätäpäivää. Hän asuu kivenheiton päässä Mayan talosta mintunvihreässä huoneessa yhdessä kämppäkaverinsa kanssa. Perinteinen nepalilainen talo on kaksi- tai kolmikerroksinen värikkääksi maalattu kivitalo, josta perheet vuokraavat käyttöönsä huoneen tai kerroksen, jossa on yleensä muutama huone, keittiö ja wc. Sanitan keittiö on huoneen kulmaan sijoitettu kaasuliesi, vessan hän jakaa muiden kerroksen asukkaiden kanssa.

Sanita on mielestään elämässään onnekas. Hän oppi lukemaan ja pääsi opiskelemaan collegeen asti. Seuraavaksi suunnitelmissa on yliopisto. Lahjoitusvaroin ja vapaaehtoisten suomalaisten voimin toimiva Maya Nepal tukee Sanitaa ja muutamaa lastenkodista poismuuttanutta poikaa maksamalla heidän vuokransa ja lukukausimaksunsa. Sanitan koulu maksaa noin 50 euroa kuukaudessa, huoneen vuokra on noin 25 euroa. Lisäksi Sanita saa Maya Nepalilta 2000 rupiaa eli 17 euroa kuukausittaisiin ruokamenoihinsa. Sanitalla on oma huone, älypuhelin, pieni kaasuliesi, sänky ja hyllykkö, jossa hän säilyttää vaatteitaan. Kaiken paitsi älypuhelimen hän jakaa huonekaverinsa kanssa.

N

epalissa on paljon lastenkoteja. Osa niissä asuvista lapsista on orpoja, mutta osa joutuu lähtemään kotoaan muista syistä. Lapsi ei ehkä ole voinut olla kotonaan vanhempien alkoholismin tai mielenterveydellisten ongelmien vuoksi. Jos perheen isälle tapahtuu jotain, on äidin vaikea huolehtia lapsista yksin. Nainen menee ehkä uusiin naimisiin, kuten Reetan ja Reenan äiti, eikä edellisen liiton lapsia laiteta rahan tai rakkauden puutteesta kouluun. Nepalissa mies on perheen pää, ja vastaa kodin rahoista.

Mitä kauemmaksi kaupungeista mennään, sitä vähemmän mahdollisuuksia nuorille on tarjolla. Siksi Nepalissa on yleistä, että vanhemmat lähettävät lapset kaupunkeihin. Siellä mahdollisuuksia on enemmän, tai ainakin niin vanhemmat uskovat. Joskus hyväntekeväisyysprojektit osoittautuvat pelkäksi bisnekseksi, kuten lastenkodissa, jossa Sanita asui ennen Maya Nepalia.

Lastenkodin perustajajäsenen Enni Mikkosen mukaan Mayan tyttöjen elämä olisi hyvin erilaista, jos he eivät olisi päätyneet Mayaan. Hänen mukaansa tytöt eivät todennäköisesti olisi voineet jatkaa koulunkäyntiä kovin pitkälle ilman lastenkotia.

Kun tytöt tulivat taloon noin kymmenen vuotta sitten, oli naisten asema Nepalissa monelta osin heikompi kuin tänä päivänä.

– Mayan kautta tytöt ovat päässeet osaksi tiivistä yhteisöä ja heillä on laaja turvaverkosto. Joskus jopa mietin, että miten tytöt tulevat aikuisina pärjäämään, koska heidän elämänsä on nyt niin suojattua. Tytöt viettävät suurimman osan ajastaan Mayassa. Sinne Sanitankin tulee useimpina päivinä collegen jälkeeen.

L

astenkodissa on ympäri vuorokauden kolme aikuista, Monju, Sonu ja Sovan, joita suurin osa yhdestätoista lapsesta nimittää tädikseen, isosiskokseen ja isoveljekseen. Heidän lisäkseen talossa vierailee paljon vapaaehtoistyöntekijöitä Suomesta. Asukkaat ovat tottuneet vierailijoihin ja moni osaa pari sanaa suomea.

Kuuden tytön jakamassa, noin parinkymmenen neliön huoneessa on kaksi leveää kerrossänkyä, joissa tytöt nukkuvat vierekkäin. Kolmannella seinällä on lokerohylly, jossa tyttöjen omaisuus on siisteissä pinoissa. Englanninkielisiä koulukirjoja on avoinna lattialla.

Rimalan mukaan tytöt jakavat kaiken, tavarat ja ajatukset.

He puhuttelevat toisiaan siskoiksi ja veljiksi.

Naiset tekevät Nepalissa suurimman osan koti- ja peltotöistä. Maya Nepalin pojat ovatkin poikkeuksellisia nuoria, sillä he pesevät itse pyykkinsä ja huolehtivat talon siisteydestä. Tyttöjen huoneen ikkunasta näkyy pieniä peltolaikkuja, joilla viljellään perunaa, retiisejä ja kukkakaalia. Äidit ja isoäidit tekevät peltotöitä ja kantavat hiekkaisilla kaduilla selissään polttopuita. Tällaiselta tulevaisuudelta tytöt toivovat välttyvänsä.