Outdoor life & good vibes

Respect locals – Kunnioita paikallisia.

Ilta-aurinko porottaa kallion seinään Uluwatussa Indonesian Balin eteläkärjessä ja maalaa lauseen keltaiseksi.

On kuuma, ja yhdessä maailman parhaimmassa surffikohteessa tuoksuu merivesi ja suola. Valtavat aallot huolehtivat siitä, että veteen uskaltavat vain parhaimmat surffaajaat. Muut istuvat ravintolan terassilla ja katsovat ihmisen ja aallon yhteistyötä.

Ravintolan seinään on kiinnitetty juliste. Siinä esitetään kutsu kaikille turisteille ja paikallisille: tulkaa mukaan siivoamaan rantoja yhdessä. Julisteen on teipannut seinään todennäköisesti joku Uluwatun paikallisen ympäristöjärjestön aktiiveista. Saarella toimii useita ruohonjuuritason ympäristöjärjestöjä, jotka ovat rekrytoineet riveihinsä sekä paikallisia että turisteja.

Heillä kaikilla on yhteinen vihollinen: muovi.

Balilla juodaan pullotettua vettä, eikä saarella ole pullojen palautusjärjestelmää. Siksi suurin osa muovipulloista päätyy ojiin ja metsiin. Ekohotelleissa ja ympäristötietoisissa ravintoloissa ja kahviloissa oman pullon voi täyttää vedellä paikan päällä.

Balin kauniit rannat ovat aamuisin vuoroveden jäljiltä täynnä muovipusseja, tyhjiä vesi- ja kolapulloja sekä erilaisia käärepapereita. Muovipussia käytetään keskimäärin 12 minuuttia, mutta sen maatuminen kestää tuhat vuotta. Alle prosentti muovipusseista kierrätetään.

Muovi päätyy mereen kotitalouksien, hotellien ja kauppojen jätteiden seasta. Balilla ei ole toimivaa jätehuoltoa, ja kaikenlaiset jätteet on perinteisesti heitetty jokiin ja ojiin, josta ne ajautuvat mereen. Meri kuljettaa sinne ajautuneet tyhjät muovipullot ja käärepaperit takaisin rannoille. Rantojen jätemoska taas karkottaa saarelle elintärkeitä turisteja.

Vielä 1950- ja 1960-luvulla kaikki saarella syntynyt jäte oli orgaanista. Suurin osa jätteestä oli kotitalouksien ruuantähteitä ja tavarat pakattiin banaaninlehtiin. Sitten maailma muuttui. Länsimaiset kaupat ja turismi saapuivat saarelle.

Nyt muovista ei pääse eroon ja ongelma pahenee vuosi vuodelta.

Onko mitään enää tehtävissä?

Nusa Lembonganin saarella, kallioiden takana, sijaitsee salainen paratiisiranta. Meri on kuljettanut sen rannoille muovijätettä.

Tyypillinen näky balilaisella takapihalla. Kaikki jätteet heitetään samaan kasaan.

Tyypillinen näky balilaisella takapihalla. Kaikki jätteet heitetään samaan kasaan.

Indonesian Bali on 3,9 miljoonan asukkaan saari muiden Indonesiaan kuuluvien pienehköjen saarten joukossa.

Toisin kuin suurin osa emämaan saarista, Balin pääuskonto ei ole islam, vaan hindulaisuus. Hindujen optimismi ja elämänmyönteisyys ovat varmasti syynä siihen, miksi saaresta on muodostunut poikkeuksellisen hyväntuulinen ja suosittu turistikohde. Toinen, vielä isompi, syy on aallot: koko Balin eteläkärki on täynnä hyviä surffispotteja, jotka houkuttelevat turisteja kaikkialta maailmasta. Turistit ovat tuoneet saarelle vaurautta ja kehitystä, mutta saaren ekosysteemi maksaa tästä kovan hinnan. 

Bali valmistautuu majoittamaan tuhansia uusia turisteja joka vuosi. Nostokurkia ja uusien hotellien kivijalkoja näkyy joka puolella. 

Saaren eteläkärjessä Uluwatun ja Uluwatua astetta rauhallisemman Balanganin kylien välissä kulkee uusi nelikaistainen autio maantie. Liikenneympyrän istutukset kukoistavat, kun reitiltään eksynyt turisti hurauttaa sen ohitse skootterillaan. Suuri tie vasta odottaa käyttäjiään. Tien käyttäjien eli turistien on tarkoitus olla paikalla viimeistään silloin, kun tien päässä oleva valtava, kuudellesadalle turistille tarkoitettu hotellikompleksi on valmis.

Dreamland Beachin jättihotellin on tarkoitus valmistua 2016.

Rakennusmiehet asuvat parakeissa hotellityömaan vieressä. Rakennustyöt ovat kestäneet jo kaksi vuotta.

Suurin osa rakennusmiehistä on tullut Javan saarelta Balille työn perässä.

Kuvitellaan, että jokainen ensi vuonna avattavan hotellin vieraista käyttäytyy, kuten keskiverto turisti Balilla tänä päivänä. Se tarkoittaisi, että: 

  • Hän kuluttaa noin nelinkertaisesti enemmän kuin paikallinen asukas.
  • Yhden hänen lomapäivänsä aikana saarelle syntyy 20 000 kuutiota jätettä. Siitä arviolta 15 000 kuutiota päätyy tienposkiin, jokiin ja ojiin.
  • Hän juo muovipullosta vettä ja ostaa useita pulloja päivän aikana.
  • Hän pakkaa ostoksensa muovipusseihin. Pussien muovi on ohutta, eikä sitä voi uusiokäyttää.